Home is where your wi-fi connects automatically

Tervetuloa kierrokselle uuteen kotikaupunkiini. Kaupunkiin, jossa kaikki on erilaista kuin Suomessa.

Kaupunkiin, jossa yleisin kuolinsyy on luultavasti auto-onnettomuus. Täällä on täysin okei, että yksivuotias suunnilleen hyppii käsijarrun päällä autossa. Yleinen näky on myös koko perhe yhdessä mopoilemassa - esimerkkinä äiti, isä, poika ja n. puolivuotias lapsi, kellään ei kypärää päässä ja jalassa varvastossut. On myös okei ajaa kahden kaistan välissä ja tehdä hulluja ohituksia, eikä turvavyötä tarvitse käyttää - kunhan poliisi ei näe! Tuntuu, että auton töötti on täällä kännykkää yleisempi kommunikointiväline. Minä en ainakaan uskalla ylittää autotietä yksin.

Welcome to my new hometown, Santo Domingo, where the traffic is terrible - I'm afraid to even cross the road alone, because the people here don't seem to be familiar with such things as speed limits, seatbelts, helmets and the proper use of the car's horn.

Kuvassa ajetaan siis 90 km/h jonkin sortin motarilla :)

Kaupunkiin, joka on köyhä ja ränsistynyt päivällä, mutta herää eloon yöllä kauniina valomerenä. Kaikki on vähän miten sattuu; tiet ovat pahoinvoivan painajainen, sähköjohdot roikkuvat kaduilla ihmisten seassa ja seinien halkeamia paikataan jesarilla. Ihmisten avoin tuijottaminen ja osoittelu oli aluksi hauskaa, mutta nyt ajan myötä ahdistaa vanhojen pappojen vislailu, lentosuukot ja silmäniskut. Autoilijat ihan oikeasti soittavat minulle torvea ja huutelevat auton ikkunasta. Harvinainen näky tällainen ei-latino kyllä on, toistaiseksi en ole itseni lisäksi ainoaankaan törmännyt. 

The city is poor and in a bad condition, but at night it wakes up as a beautiful sea of lights. Everything doesn't work exactly as it should, but I will get used to it. The people are staring at me in the streets (and whistling, sending kisses, shouting and pointing at me), but that's no wonder: it seems like I'm the only no-latino person in the whole city. 

Siskoni Mia ja mustaherukkapirtelö

Haluan myös esitellä kotiani. Pieni tietovisa: 

Mitä seuraavista EI löydy takapihaltani?

1. Uima-allasta

2. Minisademetsää

3. Hiekkalaatikkoa

4. Noin kaksikymmenpäistä kanalaumaa

5. Banaanipuita

Vastauksen löytää seuraavista kuvista. Kotimme on eräänlainen rivitalo, ja talossa on kolme kerrosta, mutta yhden kerroksen pinta-ala ei ole kovin suuri. Alue on aidattu ja iltaisin portilla seisoo vartija. Pihassa seisovat autot ovat kaikki kalliin näköisiä citymaastureita, joten oletan tämän olevan melko kallis paikka asua. Täälläkin kaikki on kuitenkin vähän vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun :)

Okay, welcome to my new home! A little quiz:

Which one of the following this is NOT found on my backyard?

1. A pool

2. A minirainforest

3. A sandbox

4. Chickens

5. Banana trees

(answers in the following pictures lol)

Olkkari

Kanalauma - check

Uima-allas - check

Minisademetsä - check

Banaanipuu - check

Tältä näyttää kotini siis seuraavan kymmenen kuukauden ajan. Pärjään täällä ihan hyvin. Kieli tuottaa vaikeuksia, ja esim. automatkat ovat erittäin kiusallisia, koska en pysty vielä käymään kunnon keskustelua. En myöskään pääse kouluun vielä yli kahteen viikkoon (kyllä, käytin sanaa pääse), sillä siellä alkoi juuri loma. Seuraavat kaksi viikkoa tulee siis olemaan samaa kiusallista hiljaisuutta, jatkuvaa sanan "que"-hokemista ja päiviä vailla mitään tekemistä, mutta ehkä se tästä.

Everything is fine here, or at least fine enough :)

Oona

"I want to see mountains again, Gandalf, MOUNTAINS!"

Matka Quitosta Santo Domingoon (uusi kotikaupunkini jeii) oli jotain sanoinkuvaamattoman uskomattoman hienoa. En ollut ikinä ennen nähnyt vuoria, ihan oikeita VUORIA, ja näky oli henkeäsalpaava. Tie oli klassinen serpenttiinitie, mutta vuoret tavallisten harmaanruskeiden sijaan vihreitä. Kun katsoi ulos ikkunasta, näki pelkkää vihreää. Puiden lomassa vilahteli pieniä vesiputouksia, jokia, taloja, lehmiä ja näin jopa yhden laaman ♥. Tunsin suurta ylpeyttä siitä, että valitsin juuri tämän maan.

Roikuin koko matkan kameran kanssa ikkunassa ja hölötin kahden ihanan uuden tuttavuuden, Hannahin ja Fannyn kanssa. Ensimmäinen asuu samassa kaupungissa, joten luultavasti tulen hölöttämään hänen kanssaan jatkossakin. Molemmat kuulivat suustani lauseen "tää on uskomatonta" varmaan sata kertaa, aina kyllästymiseen asti... Minulla riittää tekemistä vaihtarivuoden jälkeenkin, sillä päätettiin jo lähteä Hannahin kanssa Sveitsiin laskettelemaan Fannyn luo :)

Pienestä pahoinvoinnista ja kameran temppuilusta huolimatta minulla on tarjota muutamia kuvia!

The journey from Quito to my new home town Santo Domingo was absolutely amazing. I had never seen mountains, like real MOUNTAINS, before. The mountains weren't brown and grey as in the pictures I have seen, but green and covered with rainforest. And there were little glimpses of houses and little waterfalls and cows and rivers and even a llama ♥. I felt proud of choosing Ecuador.

The whole three hours I was almost hanging out of the window with my camera. I also spent time talking with Hannah and Fanny, two of all the new friends of mine. Hannah lives in the same city as I do, so I hope I will talk with her a lot in the future, too. I guess both of them got bored because I really couldn't stop saying "this is amazing" all the time haha. We also decided to visit Fanny in Switzerland after this exchange year ;)

Edelleen Quitoa.

Windows-taustakuva

En jaksanut mitenkään editoida kuvia, joten nauttikaa: Ecuadorin luontoa aidoimmillaan!
Didn't edit the pictures at all, so enjoy Ecuador as it really is.


Oona

BIENVENIDOS

Tervetuloa seuraamaan elämääni tässä hullussa maassa ja hullussa kaupungissa... Olen huono kirjoittamaan aloituksia, joten menen suoraan asiaan...
For all the non-finnish people out there, welcome to my blog! (And forgive me, my english isn't - and never will be - perfect!)

Tässä vajaassa viikossa on ehtinyt tapahtua jo niin paljon, että se vaatii kolme erillistä postausta. Aloitan kertoilemalla orientaatioleiristämme Quitossa, jonne saavuimme iltapäivällä 20.8. Olimme ensimmäinen perille päässyt ryhmä, ja joukossamme oli vaihto-oppilaita Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Belgiasta.

Adios Suomi!

Meitä oli leirillä 48, ja puolet ihmisistä oli Saksasta. Saksalaiset saapuivat kuitenkin päivän myöhässä ja jäivät siten vähän ryhmän ulkopuolelle. Lopuista 24 ihanasta ihmisestä muodostui eräänlainen perhe minulle. Vietimme kaksi mahtavaa päivää yhdessä, ja hyvästien sanominen lauantaiaamuna oli vaikeaa... Toivottavasti saamme porukan kokoon YFU:n retkille!
Here you go: pictures of my exchange student family! We had a wonderful time in our orientation camp in Quito.

NINJA!

Waiting for the last bus...

Quiton kaupunki oli valtava. Se kiipeili ylös ja alas vuorenrinteitä ja näytti jatkuvan loputtomiin. Korkeus (2,8 km) aiheutti minulle lievää huimausta, ja viimeisen illan tanssiminen hengästytti jo muutaman askeleen jälkeen. Kaupunki ei ollut kaunis, mutta se oli uniikki; jotain, mitä en ollut koskaan elämässäni nähnyt. Kuten yleensä, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tällä kertaa jatkan puhettani kuvilla:
Quito was amazing; not beautiful, but unique, and something I had never seen before. Picture tells a thousand words, so I'll continue with pictures:

One way :)

Mummia ja pappaa lainatakseni: Que perro tan bonito!

Tervetuloa seuraamaan vuottani Ecuadorissa, toivottavasti viihdytte matkassani! Lukijaksi liittyminen erittäin sallittua :)

Hope you will enjoy my blog! Feel free to follow :)

Oona