maanantai 8. kesäkuuta 2015

Galápagos!

Holiii!

Näin kolmen viikon kuluttua voisin jo ehkä vihdoin sanoa toipuneeni reissusta ja ottaa viimein itseäni niskasta kiinni ja julkaista muutamia kuvia ja fiiliksiä YFU:n Galápagoksen reissusta... Käväistiin siis 14.-20.5. kuudentoista muun YFU-vaihtarin (kaikki sattuivat olemaan tyttöjä...) kanssa risteilemässä noilla uniikeilla paratiisisaarilla, ja oli kyllä niin upeaa että tuonne täytyy palata vielä.

Matkustimme saarelta saarelle pienellä paatilla nimeltä Golondrina, jossa myös söimme ja nukuimme. Kahden hengen hyteissä oli kyllä pieni kylpyhuone, muttei paljon muuta, ja ne olivatkin ilmeisesti tarkoitettu vain nukkumiseen ja tavaroiden säilyttämiseen. Itse vältyin merisairaudelta, joten nautin purjehtimisesta suuresti! Meri on kaunis, ja Galápagoksella vielä kauniimpi aurinkoisine säineen ja kirkkaanturkooseine lahtineen.

Ahora, despues de tres semanas creo que ya pueda decir que he descansado suficiente despues del viaje y la única razón para no escribir nada es mi pereza... Bueno, fuimos a Galápagos desde el 14 hasta el 20 de Mayo, con 16 otras chicas de YFU. Hicimos un crusero en ese hermoso paraiso, y fue tan increíble que tengo que regresar algún día. 

Viajamos desde una isla a otra con un yate pequeño llamado Golondrina, en lo cual también dormimos y comimos. Las cabinas eran para dos personas, y tuvieron un bañito, pero de igual manera eran chiquitas y solo hechos para dormir y para poner las maletas allá. El mar no me hizo sentir enferma ni me dió nauseas, así que yo me disfruté mucho estar en el yate! El mar siempre es lindo, y aún más lindo en Galápagos, donde siempre hace sol y el color del mar es una turquesa clarisima.

Mil disculpes, pero no voy a escribir tanto en español esta vez, me da pereza y creo que la mayoria de las personas que leen esto en español ya saben mucho de Galápagos! :D



La Golondrina


Käytimme suurimman osan ajastamme snorklaten ja ihaillen Galápagoksen upeaa uniikkia faunaa. Vedenalainen maailma oli kuin suoraan leffasta Nemoa Etsimässä: kaloja oli kaikenkokoisia ja -värisiä, ja niiden lisäksi muita mereneläviä, kuten merikilpikonnia (ne ovat muuten valtavan kokoisia täysikasvuisina!), galapagoksenpingviinejä, merileijonia, rauskuja, meritähtiä ja kaikkien suureksi riemuksi jopa haikaloja! Vaikka kaikista Galápagoksen meriotuksista ehdoton suosikkini olikin leikkisä ja suloinen merileijona, oli hai varmaan unohtumattomin. Siinä me pulikoitiin, 16 tytön lauma, kun opas kertoi löytäneensä haikaloja luolasta nukkumasta, ja hetken kuluttua se hai ui siinä meidän keskellä, niin lähellä että sitä olisi voinut koskea...

Valitettavasti minulla ei ollut vedenkestävää kameraa, joten merenelävistä ei löydy kuvia, meri-iguaaneja ja merileijonia lukuunottamatta. Luin jostain, että oliko se nyt kiinan kielellä merileijona on "merikoira", mikä on noille suloisille otuksille hyvin osuva nimitys; vilkkaat eläimet leikkivät meressä ihan kuten koiranpennut, ja yrittivät esimerkiksi kiskoa meiltä räpylöitä jalasta - yksi niistä jopa puraisi minua käteen, tiedä sitten oliko leikkiä vai olinko vain pelottava!

Hicimos mucho snorkeling y pasemos tiempo admirando la maravillosa y única fauna de Galápagos. Vimos por ejemplo tortugas, pinguinos, lobos marinos, rayas, estrellas del mar y tiburones! Los lobos marinos son mi nuevo animal favorito, jaja.


"No aaww mikä ihana söpö otus! Siis toi tossa oikeella, vasemmalla joku ruma ämmä :)" - Pauli (love ya)

Ihan kuin koira!


Eeeww they're kissing, how gross is that! And by gross I mean incredibly adorable.



Rantauduimme paikoissa, joissa oli vain koskematonta luontoa eikä ihmisistä tietoakaan. Galápagoksen luontoa suojellaan tarkasti, koska suurinta osaa kasvi- ja eläinlajeista ei edes tavata muualla. Saimme oppaalta kuulla paljon infoa saarten historiasta, maantiedosta ja esimerkiksi Darwinin tutkimuksista siellä. (Jos joku ei ole ollut hereillä bilsantunneilla, mainittakoon että Charles Darwin oli evoluutioteorian kehittäjä ja käytti paljon aikaa tutkien Galápagossaarten lajeja ja niiden eroavuuksia, verraten eri saarten lajeja keskenään ja verraten Galápagoksen lajeja mantereen lajeihin.)

Saarilla sataa harvoin, joten saimme nauttia erinomaisesta (usein vähän turhankin aurinkoisesta ja kuumasta) säästä. Toiset saivat kauniin rusketuksen, toiset kauniin ravunpunaisen palaneen ihon. Kuuluin itse kumpaakin ryhmään: poltin jalkani erittäin kivuliaasti, sillä jostain syystä en koskaan jaksanut rasvata niitä kunnolla. Öisin nautimme merellä upeasta tähtitaivaasta, josta oli löydettävissä myös Otava - tuli kotoisa olo!

Los desembarcos hicimos en lugares donde no vivía ningún humano. Nuestro guia nos dió mucho información sobre las islas, y me siento que mi viaje fue también una lección de historia, geografía y Charles Darwin. Disfrutemos un tiempo hermoso: hizo mucho sol y yo me quemé bien feo en las piernas...




Etsi kuvasta meri-iguaani.

Blue-feeted booby (ostettiin Hannahin kanssa T-paidat
missä lukee I <3 Boobies ja sit siinä on kaks tollasta lintua. Hehheh.)


Vietimme myös ihanaa laatuaikaa muiden vaihtareiden kanssa jutellen henkeviä, valokuvaten, pelaten korttia ja noppapelejä ja nauttien Galápagoksesta täysin sydämin. Mereltä palattuamme vielä kolmen päivän jälkeenkin maailma tuntui keinuvan... Reissu oli kyllä aivan upea ja menee varmaan ainakin Top 3:n joukkoon kaikessa mitä olen täällä Ecuadorissa tehnyt ja kokenut. Tämä postaus tulvii jo liikaa kuvia, mutta laitetaan nyt vielä pari ja loput sitten vaikka erilliseen postaukseen!

También nos divertimos con las chicas, hablando, tomando fotos, jugando con las cartas etc. Despues de regresar del mar me sentí mareado los proximos tres días... El viaje fue increíblemente hermoso, de todas las cosas que he hecho aquí está al menos entre el Top 3. Este mensaje ya tiene demasiado fotos, pero tengo que poner unas más!




Silmiin sattuu kun toi vesi on niin turkoosia. (Kuvaa ei ole editoitu)

Bb <3

Such group much love wow

The north (read: vikings!): Norway, Denmark, Sweden, Denmark and Finland.




- Oona

maanantai 13. huhtikuuta 2015

I'm not dead - Part 1

Heips!

Ilmeisesti on tässä aika paljon päivitettävää, kun neljään kuukauteen en ole blogiin koskenutkaan. Seuraavissa kahdessa postauksessa ajattelin kiriä rakoa umpeen ja kirjoittaa vähän kaikesta mitä on tullut puuhattua täällä. Saattaa siis tulla vähän pinnallista tekstiä, kun en usko kenenkään jaksavan lukea jos teksti on pidempi kuin nälkävuosi. On sallittua katsoa vaan kuvat, jos ei jaksa lukea!

Al parecer tengo muchas cosas de que contar, porque no he ni tocado mi blog en cuatro meses. En los próximos dos textos voy a escribir un poquito de todas esas cosas, cosas que he hecho y vivido en el año 2015 hasta este momento. Intento decir las cosas brevemente. 


MINDO

Olimme vuoden ensimmäisenä päivänä perheen kanssa päiväreissulla Mindossa, joka on ihana vuorien, sademetsän ja jokien ympäröimä pikkuinen turistikaupunki. Mindossa riittäisi tekemistä varmaan vaikka viikoksi, ja se on yksi Ecuadorin suosituimpia turistikohteita. Oli hämmentävää, kun yhtäkkiä ympäriltä kuului espanjan lisäksi saksaa, ranskaa ja englantia, ja yli puolella väestöstä ei ollutkaan enää kaneli-iho, tummat hiukset ja sitäkin tummemmat silmät.

En el primer día del año fuimos a Mindo con la familia. Mindo es una ciudad hermosa y pequeña ciudad, rodeada por montañas, bosque y ríos. Hay bastante cosas que hacer allá, suficiente por una semana o algo, aunque nos quedamos solo un día. Es uno de los lugares turisticos más conocidos en Ecuador, y me sentí muy confundida cuando la gente alrededor de mí habló no solo español, si no aleman, frances y inglés también, y cuando la mitad de la gente era gringos con cabello rubio y ojos claros!


Käytiin perhostalossa, pienessä kasvihuoneessa jossa "kasvatetaan" perhosia. Kuvan huone on vain matkamuistomyymälä, mutta halusin ikuistaa sen kun se oli kivan värikäs. :3

Tässä itse perhosia! Jos oli taitava, saattoi saada perhosen kämmenelle/hiuksiin/jalkaan tai vaikka nenän päälle... 

Näitten pikkusten ruokintapiste oli siinä perhostalon pihalla kans, ja voin kertoa että niistä on järkyttävän vaikea saada kuvaa kun ei pysähdy hetkeksikään! Kolibrit on ihania... Tuleva tatuointini! (Älkää sanoko äitille)

Tehtiin pieni kävely vesiputoukselle, matkaan kuului myös vaijerihissi sademetsän yli. (Tämä oli ilmeisesti putouksista pienin, muttei ollut aikaa lähteä vaeltamaan kauemmas.)

Tubing oli vissiin aktiviteetin nimi, ja oli hauskaa!

GRADUACIÓN

Sitten oli edessä paljon tylsää tavallista arkea, kunnes koitti aika juhlistaa luokkakavereiden valmistujaisia. Viimiset viikot koulussa olivat minulle vähän haikeita, sillä tiesin, että luokka hajaantuisi eri kaupunkeihin opiskelemaan enkä välttämättä näkisi enää koskaan näitä ihmisiä. Kuljetin kameraa koulussa ja yritin ikuistaa näitä ihmisiä etten unohtaisi heitä. Valmistujaisjuhliin kuului ensin seremonia koulussa ja seuraavana päivänä juhlaillallinen yhdessä vanhempien kanssa.

Despues de los vacaciones pasaba muchas semanas haciendo nada especial; fui al colegio y al conservatorio y pasaba tiempo con la familia. Las últimas semanas de clases estaba un poco triste, porque sabía que pronto mis compañeros se van a graduar y separar a diferentes ciudades y diferentes universidades para estudiar, y es posible que nunca volveré a ver a ellos. Tenía mi cámara conmigo en las clases, para tomar fotos y no olvidar estas personas. Celebramos la graduación primero en la seremonia en el colegio, y luego con una hermosa cena con los padres.


Domenica, Dayana, Patricia y Daniel


Ivan, Luis, Cindy y... Daniel :D

Tästä kamut jatkaa yliopistoihin, ja kaikki on iloisia jee jee

♥♥♥


SIERRA (BAÑOS, LATACUNGA, AMBATO)

Koulujen loputtua käytiin perheen kanssa viikonlopun mittaisella vuoristoreissulla. Tarkoituksena oli mennä Bañosiin, joka on toinen huippusuosittu turistikohde Ecuadorissa, mutta matkan varrella käväisimme myös Latacungassa ja Ambaton hedelmäpuistossa. Ensimmäisenä iltana pysähdyttiin pimeälle bensa-asemalle, ja kun astuin autosta ulos, PALELIN. SIIS WHAT. Taivaalla ei ollut pilviä, joten tähdet näkyivät, ja minä hytisin villatakissa ja bongailin tuttuja tähtikuvioita. Se fiilis oli ehkä lähimpänä koti-Suomea mihin olen täällä päässyt.

Vuoristoilma aiheutti lievää päänsärkyä ja hengästymistä jo pelkästään yhden kerroksen portaat noustessa, mikä on tosin ihan ymmärrettävää - Suomessa ei pahemmin vuoristoilmaa hengitellä. Itse Baños oli vähän alempana, ja todella kiva paikka, tosin muistutti paljon Mindoa vesiputouksineen ja vuoristometsineen. Turisteille Baños tarjoaa loputtoman määrän erilaisia aktiviteetteja benjihypyistä ja vaijeriliu'uista keinuun maailman laidalla ja vuokrattaviin mönkijöihin. Luultavasti palaan tuonne tänä viikonloppuna!

Cuando terminaron las clases, mi familia me llevó a conocer la sierra. Nuestra intención fue ir al Baños, que también es uno de los lugares turísticos más importantes del país, pero también visitamos a Latacunga y el parque de la familia en Ambato. 

El clima de la sierra me sorprendió! Allá hace FRIO, frio como el frio en Finlandia! El aire también es totalmente diferente, y el falto del oxígeno me causó un dolor de cabeza y problemas con el aliento, porque en Finlandia no hay montañas, es todo plano. Me encantó a Baños, y entiendo porque los turistas vienen a conocerla - es algo que no tenemos en Europa. Espero que pueda visitar a Baños de nuevo!


Ihana Ambato vuorelta kuvattuna.


Yritin testata onnistunko pyörtymään jos juoksentelen hetken ympäriinsä kolmen kilometrin korkeudessa, mutta ainoa missä onnistuin oli massiivisen päänsäryn saaminen. Kuvassa päärynäpuita Ambaton hedelmäpuistossa. Ja joku juoksenteleva punapää, emt.

Vesiputouksia Bañosissa.

Otin screenshotin mun unesta. Ei vaan, tässä mä keinun maailman laidalla, taustalla pilviä ja alla vuoren jyrkänne, joka on rajattu pois taiteellisista syistä...

Norjan vuonot. Ei vaan, vuoristojärvi jossain Latacungan lähellä. Niin kaunista!




Tuli sittenkin kilometripostaus, mutta hei, sen siitä saa jos ei kirjoita neljään kuukauteen. Terkkuja Suomeen, nähdään 73 päivän päästä!

- Oona

APRILLIA

HUOMIO HUOMIO HUOMIO!

EN OLE PALAAMASSA KOTIIN.
Edellinen postaus aiheutti lievää hämminkiä ja paljon suuremman kaaoksen kuin oletin... Vilkaiskaa kirjoituksen päivämäärää! Kyseessä oli (ilmeisesti vähän turhankin kiero ja huolella tehty) aprillipila, minua ei ole lähetetty kotiin, eikä toivon mukaan lähetetäkään! Ette siis valitettavasti näe minua vielä vähään aikaan siellä Suomessa. :)

I AM NOT BEING SENT HOME.
My previous post started a small chaos in Finland but unfortunately also here in Ecuador, when my lovely friend Hannah decided to put the text to Google translator after seeing all the sad smileys on the comments in facebook... It was an April's fool's joke that got slightly out of control when Hannah started calling our friends and sparing the word. I am not going home, so sadly you'll have to watch my annoying face for a few months more. :)

NO VOY A REGRESAR A CASA.
Si alguien tradució mi ultimo texto, lo siento, eso era una broma. En Finlandia el primer día de Abril es un día para hacer bromas a los demás, y eso era la mía, y fue la mejor que he hecho en mi vida, tal vez demasiado buena... Así que solo quise avisarles que no estoy regresando a casa, tienen que soportar mi cara molestosa por un poquito más. :)

- Oona

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Lähtöpassit

Hola,

Tällä hetkellä oman suomen kielen sanonta "tyyntä myrskyn edellä" tuntuu niin ironisen osuvalta tavalta aloittaa tämä kirjoitus että kipeää tekee. Hiljaiselämä täällä blogin puolella päättyy nyt, ja rajusti päättyykin.

Eilen illalla sain puhelinsoiton YFU Ecuadorin päämajasta: minua odottaa ennenaikainen kotiinlähtö. Maasta on poistuttava mahdollisimman nopeasti, YFU auttaa lentolippujen varaamisessa, matkalaukkuja voi jo alkaa pakkailla, lentoyhtiö on selvillä ja nettisivuilta näkee laukkujen painorajat...

Espanjankielinen höpinä puhelimessa vaimeni ja lakkasin ymmärtämästä, kieltäydyin ymmärtämästä. Ei, miten, miksi... Epätodellinen, kuuma ahdistus laskeutui mahanpohjaan eikä ole sieltä mihinkään lähtenyt - eikä varmasti hetkeen lähdekään.

Minun unelmani vaihtovuodesta jää kesken, ja lennän kotiin sunnuntaina 5.4. Jätän Ecuadorin, jätän vuoden viimeistelemättä, palaan kotiin enkä tiedä miten tulen sopeutumaan sinne uudestaan, kun en saa vuottani ja unelmaani vietyä loppuun. Tämä kaikki tuntuu vielä epätodennäköiseltä painajaiselta, mutta totuus on totuus vaikka voissa paistaisi.

Miksi? Rikoin sääntöjä, siinä on kaikki mitä siitä on sanottavaa. Rikoin sääntöjä, kuten moni muukin vaihtari, mutta olin tarpeeksi tyhmä jäädäkseni siitä kiinni. En kuitenkaan olisi ikinä uskonut sen johtavan tähän, enkä koe ansaitsevani tätä, mutta olen voimaton YFU:n päätöksen edessä. Pyydän anteeksi kaikilta. Rakastan tätä maata yli kaiken, ja tekisin mitä tahansa voidakseni muuttaa tilannetta.

Lisäinfoa myöhemmin kun kirjoitushalu palaa. Jos palaa.

- Oona

lauantai 3. tammikuuta 2015

Syvällistä sönkötystä uuden vuoden kunniaksi

Aamulla herätessäni siristelin silmiäni auringonvalossa, haroin sotkuista tukkapehkoani ja yritin saada kiinni viimeöisestä unesta, mutta se oli jo päässyt karkuun.  Nousin istumaan, avasin silmät kunnolla ja hetken tunsin sen pienen tyhjyyden pistoksen sisälläni, sen tutun tunteen siitä että jotain puuttuu, että jollain tavalla sitä on aina jotain vailla täällä. Suomea vailla.

En ollut surullinen, en voi varsinaisesti sanoa että tuli ikävä Suomea, olo vain ei ollut hetkeen kokonainen. Jäin miettimään. Mietin paljon tänään.

Minä aina puhuin siitä kuinka kansainvälinen olen, kuinka koen usein olevani henkisesti kotoisin jostain muualta enkä sovi Suomeen ja sen vakavaan ja tympeään kulttuuriin. Nyt kun sitä ilman pitää olla, on olo kuitenkin jollain tapaa ontto ja kummallinen. Miksi?

Olen elänyt koko elämäni Suomessa haaveillen ulkomaille matkustamisesta ja uusista aluista uusissa maissa ja kulttuureissa. En koskaan älynnyt, että sellaiset ovat rankkoja, sellaiset laittavat miettimään uudestaan läpi koko elämän jokaisen vaiheen, läpi oman kulttuurin kaikkien hölmöjen piirteiden, läpi tärkeiden ihmisten ja läpi omien saavutusten ja häpeäpilkkujen. Ne laittavat panemaan asioita tärkeysjärjestykseen ja antavat sinulle uuden kulttuurin lisäksi uudet kasvot vanhalle. Ne opettavat sinulle, kuka sinä oikeasti olet, mistä tulet, miksi olet sellainen kuin olet ja miksi olet tehnyt juuri nämä valinnat jotka ovat tuoneet sinut tähän pisteeseen.

Tänään oli hidas päivä, sellainen joka antaa paljon aikaa miettiä ja purkaa ajatuksia. Usein niinä päivinä eksyy muistelemaan. Sitä muistaa, miten henkeäsalpaavan kylmä ja aava on talviyö, kun seisoo vuokramökin pihalla Lapin rajalla ja kiskoo sisäänsä lumipölyä ja timanttista tähtitaivasta. Sitä muistaa, miltä tuntuu olla syväjäässä loppupäivä kun on ajanut puolen tunnin mopomatkan Lemusta kotiin kylmänä talviaamuna. Millaista on kävellä syyssateessa musiikkiopistolle vetisten lehtien liimautuessa sotkuksi kengänpohjiin. Miltä tuoksuu kun kesäyönä astuu ulos teltasta Turun saaristossa.

Ja sitä miettii, tuleeko joskus kaipaamaan tätä kaikkea niin kuin Suomea nyt, tuntemaan sitä tyhjyyden pistosta tätä toista maata ajatellessa.

Tuleeko Suomessa samanlaista hidasta aurinkoista päivää, jona olo on vähän melankolinen ja ontto? Muistelenko vuoden päästä samalla tunnelatauksella asioita täällä? Muistanko silloin, miltä maistuu hostäidin tekemä tuore mangomehu aamiaispöydässä, miltä tuntuu kun pyöräillessä pitää kahlata joen läpi ja lenkkarit kastuvat, miten juhlissa reggaetonin rytmi laittaa kaikki liikkumaan samassa rytmissä ja millainen on Santo Domingon katujen tuoksu?

Kysyin tänään sekä ecuadorilaiselta että suomalaiselta ystävältäni saman kysymyksen: Voiko ihmisellä olla kaksi elämää? Ensimmäinen vastasi, että voi, mutta niitä ei voi elää yhtä aikaa, vaan niiden välillä täytyy hyppiä. Jälkimmäinen sanoi, että ei, niiden välillä on tehtävä valinta. Minä olen valinnut Ecuadorin, olen oppinut elämään täällä ja olemaan onnellinen, mutten ole luopunut Suomesta, vaan teen välillä loikkia sinne ja annan itseni selata instagramia koneen näytöllä, ikävöidä hullun lailla täysin omituisia asioita ja ihmisiä ja toivoa, että jollain siellä kotimaassa on minua ikävä yhtä paljon kuin minulla kaikkia teitä. Tulee aika, jolloin jätän tämän kaiken taakse ja palaan Suomeen, se on varmaa. Nähtäväksi jää, olenko sittenkään kokonainen siellä, vai jääkö tänne minusta pieni osa varmistamaan, että jonakin aamuna herään Suomessa aurinkoisessa huoneessani ja tunnen tuon saman tyhjyyden pistoksen muistaessani Ecuadorin.


Terveisiä uudesta väliaikaisesta kotimaastani teille kaikille jotka jaksoitte loppuun asti lukea! Välillä sitä tahtoo kirjoitella jotain vähän syvällisempääkin :)

- Oona